Ensilumi tuli ja mä olen onnellinen. Kerran hiljalleen huojuneet kasvitkin jäätyneet paikoilleen, nukkuu. Jouluvaloja ja ihmiset hymyilee. Mä hymyilen eniten.
Mä hymyilen, mä nauran. Mä katson silmiin, nautin. Elämästä, ja blogin nimi osuu taas kohdilleen. Mä syön, paljon. Mä jaksan taas liikkua, mun kunto on varmaan parempi kuin koskaan.
Mä hyväksyn itseni.
Ja mä rakastan rakastan rakastan rakastan RAKASTAN! Taas. Ei, enemmän. Enemmän kuin ennen.
Silmistä näkee rakkauden.
Silmistä näkee rakkauden.
Ja nyt saan auttaa muita.
Se rakkaus vaan pulppuaa sydämestä, täyttää joka solut, sulattaa raajat eikä sitä voi pidätellä ja mun täytyy sanoa sulle: oot ihana.
Vai haittaako se sua. Kun sanotaan ihanaksi.
Sua ei haittaa.
Sä olet ihana, ja säkin. Sä olet. Sä olet ihminen, ja sulla on sydän. Varmaan aika suuri.
Sun sydän on tärkeä. Pidä huolta siitä.
Lue hiljaa: sä olet ihana.
Lue hiljaa. Joku rakastaa myös sua. Niin, että ihan sattuu.
Monilla on rikkinäinen sydän, jos ei kaikilla. Mulla oli kanssa. Arvaa, millä se korjattiin.
Jesarilla.
