Olo on niin onnellinen (lumisateesta huolimatta), kaikki stressi pyyhkäistiin vanhojen koulukirjojen mukana kaapin pohjalle. Huomenna joillakin on vielä koe, mutta mulla vapaata. Ah. Mitäpä taidankaan tehdä, ehkä julkaisen täällä blogissa jotain jännää.. tai sitten vain olen.
Haha, löysin vanhan kuvan musta ja siskosta. Tunnistatte varmaan kumpi mä olen; naapurin tyttö oli päättänyt leikkiä vähän kampaajaa..
JOS AHKERASTI PINNISTÄTTE muistianne, mieleenne palautuu luultavasti mun päätös alkaa syödä kunnolla, nauraa, nauttia elämästä. Ilokseni voin todeta tämän onnistuneen aivan loistavasti! Joka päivä olen syönyt kunnolla, hoitanut itseäni. Viikko sitten tulin viikon pituiselta Levin reissulta, oltiin perheen ja serkkujen kanssa laskettelemassa. Siihen asti olin ajatellut, että vaikka normaalisti syönkin, niin herkkuja ei silti saa paljoa syödä! Kerran viikossa korkeintaan ja siitäkin huono oma tunto päälle. Lomalla kuitenkin söin joka päivä herkkuja. Ihan hullua! Ja voin kertoa, että painoa on tullut pari muutama kiloa lisää, laskettelumatkalla yksi, joka sekin lähti pois kun on palannut normaaliin rytmiin. Reissu oli joka tapauksessa oikea succée, tajusin, ettei herkkujakaan tarvitse laskea, paino ei nouse älyttömästi, ja sekin vähä mikä tulee, palautuu kyllä ennalleen normaaleihin tapoihin palatessa ilman syömättömyyttä. Ennen siis harrastin sitä, että herkkujen jälkeisinä päivinä söin vähemmän ruokaa. Joo naurettavaa.
OLEN TYYTYVÄINEN OMAAN kehooni. Tottakai väliin mahtuu päiviä, jolloin kaikki tuntuu "läskiltä" ja tekisi mieli kieriskellä itsesäälissä oikeen kunnolla. Silloin kuitenkin muistan, että ajatukseni ovat valheita. Vain siksi, että tänään tuntuu joltain, ei tarkoita sitä, että todella olisin sitä. Jos tänään on väsynyt, ruma ja läski fiilis, luultavasti vain ensimmäinen edellä mainituista adjektiiveista pitää paikkaansa. Silloin koko ajatusmaailma vääristyy. Mä olen tyytyväinen mun vartaloon, ja jotenkin vaatteetkin tuntuu nyt istuvan paremmin. Näytän ehkä enemmän... naiselta.
Nykyään en kuitenkaan enää mieti koko syömistä. Syön kun on nälkä ja kun tekee mieli. Syömisestä on tullut täysin normaali asia (niinkuin kuuluisikin), sitähän tekevät kaikki. Tässä sinulle kannustavat sanat: pystyt siihen, kun minäkin pystyin. Vaikka asia tuntuisi hallitsevan sinua juuri nyt, se ei tarkoita sitä, että se hallitsisi sinua ikuisesti. Jos vain itse niin päätät.
TYTÖT. PUHUN TEILLE. Älkää laskeko suupaloja. Syökää säännöllisesti, viisi ateriaa päivässä! Niin, että maha tulee täyteen. Välillä voi syödä jälkkäriä, ja varsinkin viikonloppuna tulee palkita itseään kuluneesta viikosta herkuilla. Liikkukaa, se tekee hyvää keholle ja mielelle. Luovuus lisääntyy ja saa voimaa.
NOIN KUUKAUSI SITTEN päätin alkaa todellakin huolehtia itsestäni, elää. Tajusin, että elän koko elämäni itseni kanssa, miksen siis yhtä hyvin voisi tulla toimeen tämän Lauran kanssa? Tähän asti suunnitelma on kantanut.
Kerron jos se muuttuu.
