Muutuin

Rakkaat lukijat

olen ollut poissa kuvioista kauan.

Koulu rankentui entisestään (abivuosi), eikä energiaa ole riittänyt valokuvaamiseen saati kirjoittamiseen. Lukijoita on lähtenyt siitä hyvästä aika monta. Olen pahoillani.

Olen päättänyt taas jatkaa. Mutta eri tavalla. Elämäni on muuttunut. Nyt päätän ottaa Jumalan todesta. Kun on vaikeat ajat, on syytä tarrautua Pelastajaani entistä lujemmin. Ei luovuttaa. Ei jäädä masennuksen syövereihin.

Kuitenkin kiitän Herraa vuodesta 2012. Niin paljon on tapahtunut, sain monta rukousvastausta! Pääsin irti syömishäiriöstä lopullisesti. Sain maailman ihanimman poikaystävän (ja sulhasen - menimme kihloihin 20. päivä joulukuuta). Olen pääsemässä irti suorittamisesta ja stressikierteestä! En halua sitä enää! Haluan omistaa koko elämäni Herran palvelemiselle. Haluan oppia tuntemaan häntä uudella tasolla.

Kaikesta ihanasta huolimatta mieltäni siis mieltäni riepoteltiin. Minulla on jo pidemmän aikaa ollut erilaisia vaivoja: hyppiviä nivelkipuja, yhtäkkiä allergisoitunut iho, raskaita uniongelmia, jatkuvaa hengenahdistusta stressistä, uupumusta, masennusta. Hyväksyin ongelmat osaksi minua itsesääliin vaipuneena. Jatkoin koulussa pingottamista vaikka rajani näkyi takana enää pienenä pisteenä. Elämänilo oli kadonnut.

Nyt jouluna mieleni synkkeni entisestään. Valtava puristus rinnassa, pimeä verho pääni päällä. Raskas väsymys. En enää ymmärtänyt mitään. Itkin Jeesusta. Tunteja. Luin Raamattua. Löysin 1.Piet.1:6-7

Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa. Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa

Ymmärsin, että Jumala haluaa minun ottavan askelen eteenpäin. Kun on helppoa, ja kiitän,  mitä hurskautta se osoittaa? On aika todistaa Jumalalle,että on mukana tosissaan. Minä tosissani seuraan Häntä. Minä haluan, että Hän käyttää minua. Viime kesänä Jumala käski minua kirjoittamaan 'hengellistä' blogia. Kieltäydyin. "En minä kuitenkaan osaa." Nyt Hän pyysi minua uudestaan. "En minä osaa." "Aloitat vaan, kyllä minä opetan."

Taistelkaa siskot ja veljet! Älkää luovuttako!

PS. Älkää lukeko vanhoja postauksiani ainakaan mallia ottaen. Säästyköön ne kuitenkin muistoksi muutoksestani :)