Aurinko ei laske ehkä koskaan

OI SITÄ TUNNELMAA, kun pääsee kunnon leirintäalueelle! Pari päivää sitten menimme Inariin Uruniemen camping-alueelle. Sen keskellä sijaitsee isäntäperheen omakotitalo, jota reunustavat ihanat kesäkukat, aluetta ympäröivät pienet metsiköt, viihtyisät saunarakennukset,  kioskit ja järvi. Pitkiä rantaviivoja, kalliota, kiviä, hiekkaa ja laitureita. Ympärillä pulppuaa     ranskan, zekin, saksan ja muiden kielien iloinen sekamelska. Kaikki nyökkäilevät ja hymyilevät toisilleen. 

UUSI KUVA ON liian kevyt pitkälle heitettäväksi. Lisäpainoa kaivattaisiin, ei vain ole ihan käden ulottuvilla. Hetken murehdittuani vaihdan virveliin merikalastuksessa käytettävään vieheeseen, ja heitän pitkälle. Aurinko paistaa lämpimästi pitkälle laiturille. Suljen silmäni ja huokaisen, tämä se vasta on elämää. Niin lämmintä. Kun on monta päivää viettänyt hyisellä jäämerellä, alkaa arvostaa hellettä ja ihanaa rantasaunaa. Yritän kelata, mutta koukku on jäänyt kiinni johonkin. Vedän rannalle siimanpätkän, jossa on kiinni hieno viehe lisäpainojen kanssa. Ei voisi ehkä onnekkaammin sattua.

  RANSKALAISET OVAT ILOISTA kansaa. Naureskellen seuraan vierestä, kun he pystyttivät monen metrin pituiset pöydät värikkäine liinoineen jättimäisten asuntoautojensa viereen. Pöydät ovat täynnä syötävää ja juotavaa. Vilkas rupattelu ja juhlinta kuuluu pitkälle yöhön. Naurua. Yksi mies jopa yrittää puhua meille ranskaa. Emme vastaa, hymyilemme vain ymmärtäväisesti. Mielestäni fransmannien pyykkinaruviritelmät kuvastavat loistavasti heidän värikästä kulttuuriaan. Iloisen sekalaista ja boheemia. Laura tykkää.

 ZEKKILÄISTEN BUSSIKUSKI MYI limonaadia tavaraluukusta. Matkustajilleen, sanoi isä. Aina, kun kävelin ohitse, mies nyökkäsi ja hymyili. Kävelin aika monta kertaa. Mielestäni zekki kuulostaa ihan saksan ja venäjän sekoitukselta. 

 LAPISSA AURINKO EI laske 66 päivään kesällä. Poika lähti valkoisella veneellä kalaan riuskin ottein. Tomera isäntätalon poika, veikkailimme suureen ääneen laiturilta käsin. Puolenyön aikaan poika oli tullut takaisin. Kävelin viereen, ja kysyin kohteliaasti vastako poika oli tullut kalasta. Ei vastausta. Ilmekään ei värähtänyt. Nolostuneena muka kuvailin maisemia hetken, ja kun tarpeeksi aikaa oli mielestäni kulunut, luikin liukkaasti paikalta. Ei se kyllä  ollutkaan suomalainen. Sitä paitsi viereisen laiturin zekkiläiset taisivat huudella sille jotakin. Kummallinen puhumaton mies. Siitä sai hyviä kuvia.

VAIKKA LUPASIN EILEN kirjoittaa "kolmannen" postauksen, en sitä voinut tehdä, koska netti teki katoamistempun kesken kaiken! Se oli noin puolenyön aikoihin. Tein sen siis nyt. Pahoitteluni.
          Sataa. Väsyttää. Koko yön kuuntelin venäläisten miesten puhetta, ne ilakoivat automme vieressä. Sekaan oli eksynyt ainakin yksi suomalainen (tönköstä englannista päätellen) mies. Erotin sanat icehockey ja Finland.. 

HEI MUTTA KAPPAS, "pakolliset" tapahtunut-sillävälin-päivitykset on nyt tehty, ja voin muka keskittyä rauhassa suunnittelemaan tulevia postauksia. Ehkä vielä tänään, ehkä ei (riippuu saako täältä mitään kuvia, kun vaan sataa), mutta huomisesta eteenpäin tulee ainakin melkein kahden viikon virallinen tauko (menenhän leirille isoseksi). Ei auta valittaa, sieltä voi tulla materiaaliakin! Vaikkakin, matkojen ja leirejen jälkeen kuvien karsiminen koneella tuntuu samalta, kuin hikisten vaatteiden purkaminen laukuista. Yleensä tungen kaikki suoraan pesukoneeseen. Äiti ei kyllä tykkää tästä tavasta.

VOI KUNPA AURINKO ei laskisi ikinä.

Kauas on pitkä matka

Arvatkaa missä ollaan? Annan vinkin. Siellä on vuoria (kappas). Ja merta (ihanko totta?). Annan toisen vinkin: joskus siellä bruukattiin polttaa kirkkoja joidenkin vähä-aivoisten toimesta. Meri on kylmä kesälläkin ja niin on muuten ilmanalakin. Itse asiassa meri on jäinen. Kuuluu Pohjoismaihin ja Skandinaviaan. Saatat jo arvatakin, mutta kerron joka tapauksessa lisää (epä)olennaista tietoa kyseisestä kuningaskunnasta. Inhimillisen kehityksen indeksin mukaan maailman korkein elintaso. (Tosi vähän jogurttia myydään muuten kaupoissa.) Nyt seuraa paljastava tieto (te ketkä luitte Facebookin ihanasta maailmasta salaiset tiedot olinpaikastani, älkää huutako, vaan antakaa muidenkin arvata): kyseisen valtion itsenäisyyspäivä on 17. kesäkuuta 1905. Nyt arvasitte varmaan, että oleilimme Norjassa.
          Huomasitte kai menneen aikamuodon. Nyt ollaan jo ihanassa koto-Suomessa. Matkataan toki vielä(kin) Suomea alaspäin. Ja että haluanko omaan sänkyyn? Juuennpääse vielä, keskiviikkona alkaa puolitoista viikkoa kestävä leiri. (jibi)


Anteeksi haja(mieli)naiset alkupostaukseni täynnä jokasortin välimerkkiä, mutta kun asiaa on niin paljon kertynyt, että on vaikeaa jäsennellä mitään:D Lupaan tästä eteenpäin (lukuun ottamatta tänään tulevaa kolmatta postausta) kirjoittaa selkeästi ja asiaa. Ja kuvat myös. Danke. Se ei ollut kyllä norjaa.


Kuvien tiedot:


Kuva 1:
Paikka: Skibotn/Norge
Kamera: Canon EOS 450D
Polttoväli:55.0 mm
1/200 s
f/8.0
ISO-tiedosto: 100


Kuva 2:
SIjainti:Oksfjordshamn/Norge

Kamera: Canon EOS 450D

Polttoväli:34.0 mm

1/160 s

f/10.0

ISO-tiedosto: 100

Intro

NÄIN ALUKSI ESITÄN mitä nöyrimmät anteeksipyyntöni teille, arvoisat ihmiset, en näet ole postannut yli puoleen vuoteen! Puolustuksekseni avaan hieman asian taustalla vaikuttavia seikkoja: a) olin erittäin väsynyt (johti jopa Kallion lukion lopettamiseen, siirryin lähilukioon) b) ei ollut aikaa c) ramasi. Mutta nyt olen taas voimissani, kuten joku joskus jossain lohkaisi: "Back in business!"

           Joka tapauksessa vaati valtavat määrät nöyryyttä, rohkeutta ja viitseliäisyyttä palata jatkamaan vanhaa blogia - vieläpä äärimmäisen pitkän "tauon" jälkeen - suussa epäonnistuneen bloggailuyrityksen karvas maku. Toteaisin siis olevani enemmän kuin yllättynyt harvinaisesta liikkeestäni - minä kun en yleensä kaivele vanhoja suolakaivoksia. En jaksa edes laskea - saati muistella, kuinka monta keskeneräistä blogi/virtuaalihoitola/nettisivusto-räpellystä minullakin on kontollani. Nettiterroristina (rikoksena internetin täyttäminen tarpeettomilla asioilla) olen siis kantanut monet vuodet raskasta synnin reppua, mutta toivon voivani tunnustaa nyt pahat tekoni ja tehdä parannuksen. Kiitos. En tee toiste. Reps

SITTEN ITSE ASIAAN. Muutaman päivän pyörittelin päässäni ideaa uudesta blogista (kirjoittamisentarve kävi ylitsepääsemättömäksi ja Facebookin kuvanjakamismahdollisuudet ovat uskomattoman passstelliset), mutten keksinyt aihetta alkuunkaan. Äsken kuitenkin totesin vanhan blogini kelpaavan hyvin siihen, mitä bloggaukselta haluan: jakaa ajatuksiani ja paloja elämästäni erityisesti kuvien avulla. Erona entiseen: alan tekemään haasteita, teen parannuksen päivittämisen suhteen, ja kirjoitan ja kuvaan yhtenäisemmin. Noin. Huh, siinä se oli, synnit tunnustettu, olo keveni törkeeeän paljon. 


VIELÄ PIENI VAROITUKSEN sana: tämä ei ole muoti/lifestyle-blogi (teitä ketään yhtään väheksymättä). Ei vain ole mun juttuni, ensinnäkään en osaa ostaa tarpeeksi kivoja vaatteita voidakseni postata kuvia itsestäni ilmeilemällä kameralle turpa rullalla. Ehkä en vain oikein viihdy kameran edessä. Takana on hyvä. Kiitos. Laura on puhunut.

          Huomaatte varmaan, etten vieläkään päässyt itse asiaan (sen siitä saa, kun ei ikinä kirjoita), kun on niin paljon muuta kerrottavaa. Joka tapauksessa, tämä blogi on ottamiani kuvia varten, pienehköllä ? tekstillä höystettynä. Okei. Itse postaukseen en pääse ikinä, taidan luoda sille ihan oman.


Kuvan tiedot:
Paikka:Uruniemen leirintäalue/ Inari
Kamera: Canon EOS 450D
Polttoväli: 55.0 mm
1/200 s
1/8.0
ISO-tiedosto: 100

Autuasta joulua

Hiljainen bussin hyrinä uuvuttaa pimeässä. Jokaisen matkustajan silmät painuilevat väkisinkin kiinni.Ei- ei Lauran! Tänään on loistava päivä, naurattaa. Maailma näyttää tältä.

Tässä siis eilistä. Mua alko ihan  hirveest ärsyttää blogger ja meinasin vaihtaa sivutilaaki, mut sit kuulin et siel ei oikee käy kukaa ni pakko sitte olla tässä.. Yritin muutella vähän ulkoasua ja sillee.. Tänään alko loma, meil oli pelkkä joulukirkko ja aivan mahtava Tiernapoikaesitys.. :D Ahh ja sit Kampis ostin Ben & Jerrys ja söin ja söin nammm.. <3 Heti ku pääsin kotiin, menin nukkumaan. Toosi pitkät päikkärit tuli! <3 Luulin niitä yöuniks:D

Aamunavauksessa laulettiin joululauluja monilla eri kielillä.. Eih huomenna duuniin, lähtö klo 5.00.

Nyt tää blogger oikeesti vammaa! Mur! Menee hermot!
Mul oli eilen 4 ja puolen tunnin hypäri, käytin sen hyvin luovasti! Ensin söin rauhassa mmm... joulupuuroa, sitten kiersin Töölönlahden kameran kanssa (loppuvaiheessa alko jäätyy paljaat kädet)....

Kallio ja koko Helsinki on oikeesti ihan lumen peitossa:o Se on kuulemma koko Suomen lumisin paikka. Viime viikonloppuna Kaisaniemen mittauskeskusessa mitattiin 96 cm lunta!

Toi talo on ihana tossa junan vieressä ylhäällä. Tuol on paljon tollasia vanhoja, värikkäitä puutaloja. Haluun asumaa johonki sellaseen!

 Mä en tajuu miten tän kursorin saa pistettyy siihen kohtaa mihin haluaa? Välillä se vammaa tos keskellä ja sit vaivoin saan sen takas sivuun. Nytki se on vähän tossa sivun sivussa! Miten tää tehään? Armoa armoa. auttakaa. Mutta kuvassa kuitenkin Minun Helsinkini.

 Minun Helsinkini edelleen.. Rakastan noita kaisloja ja kaikkee.. Se on niin maaseutua.

Minun Helsinkini part 3. Tossa mökissä voisin asua!!! Nää kaikki siis löytyy Töölönlahti- kierrokselta.

Pääsin sorsakuvaamaan:D En ehtiny ollenkaan tädätä, kun ne sorsat lähti niin kovaa lentää, ni tuli sit tälläsii kuvii:D mut kattokaa siipiä, aika tarkasti tullu..

Mä jotenkin tykkään näistä sorsakuvista. Niis on jotain symppistä..
Sitten kun olin kiertänyt Töölönlahden, menin Riikan ja Renjan kansas Café Taikalamppuun. Just ihana paikka! Nyt sitten tulee taas vähemmän taidekuvia..

Autuas lapsi saa kohta mantelipullaa. Onneks ei tukehtunu siihen. Tai saanut sitä kohtausta.

Taikalampussa ihanaa on se, et se on jotenki niin originelli. Kaikki astiat eri paria, kaikki vanhoja ja kuluneita. Samoin huonekalutkin! Mä otin kahvin, ja vastoin tapojani laitoin siihen maitoa ja sokeria;o juon sen nimittäin aina mustana. Mut en halunnu jättää ottamatta söpöstä pikku sokerikosta ja maitokannusta vähän väriä mukaan ^^,

No.. Meille tuli Riikan kanssa oiva aate, mitä, jos käyttäydyttäiskii tosi tyhmästi kun Renjan kaveri tulee käymään? Pieni valoite siitä tässä:DDD

Tule joulu kultainen.. Kun oltiin istuttu tarpeeks kahvilassa, mentiin vähä kiertelee kauppoja.. Sokoksella oltiin hajuvesisotaa, toisaalta, mä en ollut edes aseistautunu! Se alko yhtäkkiä. Ensin Riikka hyökkäs. Eau de Shalimarin kanssa. Sen, josta mä olin just puhunu. Läpällä olin sanonu että ostan ton. Seuraukset: suussa ja naamassa kauheen hajusta hajuvettä ja sitä on vieläki mun vaatteissa!

Sitten mentiin Areenateatterille viettämään koulun joulujuhlaa. Oli kyl ihan paras!

Mmmh.. Nyt pitää mennä, tänään pitää viel siivota huone ja muuta mukavaa.. Seuraavaks postaan vast joulun jälkeen, ku mennään mökille, mut IHANAA JOULUA, JA AUTUASTA UUTTA VUOTTA KAIKILLE!

Ryöstin muumitalon

 Uuh.. neljättä päivää kipeenä, ei yhtään kivaa. Tänään kuitenkin vaivauduttiin vähän leipomaan.. Oltiin kotona kolmistaan Jussin ja siskon kanssa. Tein  niille ja mulle glögiä ku ne väänsi piparkakkutalon seiniä:D luovutin heti ku tuskastuin omaan vointiini.

Sitten innostuin ku oltiin paistettu ne ja kun alettiin kasaamaan... :D Siit piti tulla muumitalo, mut siit tuliki ryöstetty muumitalo, josta on kaikki muumit tapettu:D Ehheh.. Kuvasta nyt ei saa minkäänlaista kuvaa siitä, harmi.Mut ehkä maailman hulluin talo jos saan sanoa:D Tulkaa vaika meille kattoo:D

Hyvää synttäriä Suomi 93 v!

Joulu on taas, joulu on taas.. Oi sitä ihanaa aikaa.. Piparit tuoksuu, kotona on niin rauhallista. Jouluverhot. Äiti polttaa kynttilöitä. Niin joo, ja niin tuoksulyhdyssä, kuin takassakin on tuli. Pihalla on ainakin sata astetta pakkasta. Paras paineenpurkutapa koeviikon jälkeen on mennä tarpomaan umpihankeen, yrittää juosta, ehkä tuiskahtaa naamalleen, karjuu äänensä käheäksi.. Niin sellainen on mielestäni joulu. Ja talvi. Näin heti alkuunsa anteeksi kun en ole ikinä kirjoittanut. Ihan kauhea oli viimejakso. Nyt on unelma: matikka 2, ruotsi 1, äikkä 3, enkku 2, teatteri 2, musa 1 ja killi 1. Ihanaa! Ehdin jopa alkaa päivitellä! Kerran teimme pipareita. Kuva kertoo mm. siitä. :D

Ainiin, hyvää itsenäisyyspäivää Suomi! <3 93 vuotta täynnä sitten. Meillä on vieraita, siksi pynttäydytty. Kuvassa siskoni<3 Sitten se pakotti mut pistää ton alemman kuvan tänne. En vieläkään ole valmis olemaan kameran edessä! :D

Eilen muuten olin sitsaamassa teekkareiden (teknillisen korkeakoulun opiskelijoiden) kanssa. Huhhuh oli kyllä hauskaa.. Jos jotenkin pitäis tiivistää mitä siellä tehtiin, niin syötiin, seurusteltiin, juotiin ja laulettiin koko ajan! :D Niillä muilla ei edes ollut vesilinja -.-- :D Mutta oli hauskaa. Aveccini piti pidellä mua käsikouokussa pystyssä kun meinasin kokoajan kaatua niissä korkokengissä lumessa. Sori muuten tää lame teksti & kuvat mut kyytiin on vaikeeta päästä! Lupaan olla ahkera! :P

Haaste

Juu kiitos rakkaat auttakaas mua täs! Tänään ollu hyvä päivä koska päätin että tää viikko on älä-välitä-epäonnistumisista- viikko! :P Se auttaa! Haastan kokeilemaan!