maanantai 11. heinäkuuta 2011

Intro









NÄIN ALUKSI ESITÄN mitä nöyrimmät anteeksipyyntöni teille, arvoisat ihmiset, en näet ole postannut yli puoleen vuoteen! Puolustuksekseni avaan hieman asian taustalla vaikuttavia seikkoja: a) olin erittäin väsynyt (johti jopa Kallion lukion lopettamiseen, siirryin lähilukioon) b) ei ollut aikaa c) ramasi. Mutta nyt olen taas voimissani, kuten joku joskus jossain lohkaisi: "Back in business!"
           Joka tapauksessa vaati valtavat määrät nöyryyttä, rohkeutta ja viitseliäisyyttä palata jatkamaan vanhaa blogia - vieläpä äärimmäisen pitkän "tauon" jälkeen - suussa epäonnistuneen bloggailuyrityksen karvas maku. Toteaisin siis olevani enemmän kuin yllättynyt harvinaisesta liikkeestäni - minä kun en yleensä kaivele vanhoja suolakaivoksia. En jaksa edes laskea - saati muistella, kuinka monta keskeneräistä blogi/virtuaalihoitola/nettisivusto-räpellystä minullakin on kontollani. Nettiterroristina (rikoksena internetin täyttäminen tarpeettomilla asioilla) olen siis kantanut monet vuodet raskasta synnin reppua, mutta toivon voivani tunnustaa nyt pahat tekoni ja tehdä parannuksen. Kiitos. En tee toiste. Reps

SITTEN ITSE ASIAAN. Muutaman päivän pyörittelin päässäni ideaa uudesta blogista (kirjoittamisentarve kävi ylitsepääsemättömäksi ja Facebookin kuvanjakamismahdollisuudet ovat uskomattoman passstelliset), mutten keksinyt aihetta alkuunkaan. Äsken kuitenkin totesin vanhan blogini kelpaavan hyvin siihen, mitä bloggaukselta haluan: jakaa ajatuksiani ja paloja elämästäni erityisesti kuvien avulla. Erona entiseen: alan tekemään haasteita, teen parannuksen päivittämisen suhteen, ja kirjoitan ja kuvaan yhtenäisemmin. Noin. Huh, siinä se oli, synnit tunnustettu, olo keveni törkeeeän paljon


VIELÄ PIENI VAROITUKSEN sana: tämä ei ole muoti/lifestyle-blogi (teitä ketään yhtään väheksymättä). Ei vain ole mun juttuni, ensinnäkään en osaa ostaa tarpeeksi kivoja vaatteita voidakseni postata kuvia itsestäni ilmeilemällä kameralle turpa rullalla. Ehkä en vain oikein viihdy kameran edessä. Takana on hyvä. Kiitos. Laura on puhunut.
          Huomaatte varmaan, etten vieläkään päässyt itse asiaan (sen siitä saa, kun ei ikinä kirjoita), kun on niin paljon muuta kerrottavaa. Joka tapauksessa, tämä blogi on ottamiani kuvia varten, pienehköllä ? tekstillä höystettynä. Okei. Itse postaukseen en pääse ikinä, taidan luoda sille ihan oman.


Kuvan tiedot:
Paikka:Uruniemen leirintäalue/ Inari
Kamera: Canon EOS 450D
Polttoväli: 55.0 mm
1/200 s
1/8.0
ISO-tiedosto: 100




5 kommenttia:

  1. LAURAAAA !!! :))) Arvaa räjähdettiinkö Riikan kaa innosta täällä mökillä kun huomattiin sun päivittäneen blogia :DDD

    VastaaPoista
  2. LAURAAAAAAAHHH!! renja ei pystyny kirjottaa sen kommenttia kunnolla, kun sillä oli niin kiire :DD ASIAAAAA ET KIRJOTAT TAAS!!!

    ja ihan btw, sä vähän valehtelet tossa sun kuvauksessa, mutta kyllä mulle käy, et tulisit takas kallioon :D

    VastaaPoista
  3. :D:D:D ajattelin yllättää teijät! ;DD mut näitteki jo :DF:D:D::D

    VastaaPoista
  4. Ei kai tää oo sun kuva??????? Iha mielettömän upee. Jostain syystä.

    VastaaPoista
  5. Haha toki on:D ja kiitos tosi paljon! :))

    VastaaPoista

Olis kiva kuulla jotain.
Ihan mitä vaan. Leave a comment, please :)

Laura