What were the words I meant to say before you left?

 MÄ OON AINA halunnu asua tälläsessä talossa. Muutama vuosi sitten mä ajoin tän tontin ohi ja rakastuin heti. Piha on hoitamaton, kukat rehottaa pitkin kesää täydessä kukoistuksessaan. Villinä. Sydäntalvella voi nähdä puutarhakaluston pilkottavan lumen alta.

      Tapasin usein miettiä talon asukasta, ja sen elämää. Toisinaan tulin surulliseksi, kun kuvittelin sen olevan yksinäinen vanha taiteilija, joka asuu taikapuutarhassa satumetsän keskellä. Aamuisin se tulee kahvikupin kanssa kuistille kirjoittamaan. Tai maalaamaan. Tai tekemään muuta taidetta. Se haaveilee paljon. Sillä ei kyllä ole perhettä. Onko sillä joskus ollut? Jos se oli liian taivaanrannanmaalari, ettei se pystynyt rakastumaan keneenkään kunnolla, ei sitoutumaan kunnolla. Kuvastiko sen villi puutarha sen kesyttämätöntä sisintä, joka halusi vain olla vapaa? Tai sitten se oli vanha merikapteeni, jonka sen vaimo jätti ja vei lapset mukanaan. Nyt se on ihan yksin.

          Kerran kuulin kaveriltani, että talossa asuu hänen isoäitinsä alkoholisoitunut veli.

OLETKO KOSKAAN OLLUT sellasessa tilanteessa, että joku, jonka oot kovasti yrittäny unohtaa, ottaakin yhteyttä suhun? Sä et oo edes tyyliin pyytänyt sitä kaveriksi naamakirjassa, koska pelkäät, että sua sattuu liikaa nähdä ja kuulla siitä. Ehkä sä ootat, et se pyytää sut ite kaveriks, koska sä et haluu häiritä sen elämää.

          En pystyny ottaa yhteyttä. Enkä ottanutkaan, tavallaan. Ku sä puhuit mulle, koko mun maailma meni sekasin. Taas. Mun ystävä yritti varottaa: Laura! Näetkö sä, mitä sä oot tekemässä? Sanoin joojoo, ja mulla oli höperö hymy huulilla. Kyl mä nään (en vaan välitä). 

          Mut sit ei vaan tajuu. Et sä voi mitään vihjailla, mut miks mä kuvittelen niin? Miks toi hymy, tai asia minkä just sanoit, kuulostaa ristiriitaselta suhteessa siihen, mitä sä sanoit sillon. Että oon sun sisko. Ehkä on mun oma syy, ettei mun jalat vaan kanna sun läsnä ollessa.

NYT MÄ VAAN  itken sitä, miten helposti mä ihastun, ja annan sillonki kaikkeni. Mä tajuun, et sä et just nyt pysty antaa mitään takas (syystä tai toisesta). Asiat ei oo ikinä yksinkertasii. Mikset voinut vaan sanoa, että ei. 

          

 She never slows down

She doesn't know why but she knows that when she's all alone,

 feels like its all coming down 

She won't turn around 

The shadows are long and she fears if she cries that first tear,

 the tears will not stop raining down 

So stand in the rain 
Stand your ground 
Stand up when it's all crashing down 
You stand through the pain 
You won't drown 
And one day, whats lost can be found 
You stand in the rain 

/ Superchick - Stand in the rain


MUSTA TUNTUU, ET jäin yksin kalliolle, sille kuvitteelliselle, missä sä istuit mun vieressä. Sit sä lähdit, enkä mä tiedä, pystytkö  sä ikinä tulemaan takas. Mua surettaa, koska ajattelen, et mieluummin ei oltais missään tekemisis. Mut mä en haluu, koska mä rakastan sua liikaa, ja haluun sulle vaan kaikkea hyvää. Sitä paitsi salailu ja piileskely vie niin paljon mun omia voimia. Vaik mä irvistänki tuskasta joka kerta, ku nään sun kuvan, ni mä tiedän, et tuska helpottaa vähitellen. Pitää vaa seistä ja antaa tulla, kipuun ei voi kuolla. Haha. Mä nään itteni seisomassa keskellä mustaa asvalttia, ja mun omat suuret kyyneleet sekottuu lämpimään sateeseen. 

HENKILÖKOHTASESTI MÄ TYKKÄÄN tästä vikasta kuvasta. Siinä on tyttö. Ja siinä on sen isä. Tyttö keinuu. Isä katsoo vierestä. Isä ei tule väliin, vaan antaa tytön keinua. Isä on kuitenkin heti valmiina, jos tyttö meinaa tippua. Isä näkee kaiken. Sillä on lasit.
          Tapahtuupa mulle mitä tahansa, mä uskon, että kaikella on tarkotuksensa. Kaikesta oppii. Ja lopulta mä saan katsoa taakseni ja huomata, miten höpsö mä joskus olin. Nyt mä haluun vaan olla toi pikkutyttö tossa, ja antaa Isän pitää mua kädestä kiinni. Se ei irrota ikinä.


ELÄMÄ JATKUU..