Kun luomisvimma yllättää, estot pois

TOISINAAN MIELENI VALTAA mahdoton luomisen vimma, silloin on vain pakko kirjoittaa. Tuntuu, kuin sormiani oikeasti polttelisi ja kihelmöisi, nyt keksin, se tuntuu siltä, kun yrittää venyttää, ja vaan sattuu, mutta pitää jatkaa. Siltä tuntuu, kun täytyy kirjoittaa, sormia kihelmöi olkapäistä alkaen ja sitten on pakko laittaa sormet näppäimistöle ja-- aah.. 

       
OLEN MYÖS MIETTINYT blogiani. Alun perin aloin kirjoittaa sitä kirjoittamisen takia, vähitellen sille on muodostunut teema. Taidan kuitenkin ottaa teemakseni takaisin kirjoittamisen, mihin muuten laittaisin luomisvimmani tuotokset? Ajattelin ensin Facebookin muistiinpanoja. Ei, edes minä en pysty kohtelemaan tuotoksiani niin huonosti. Ne ansaitsevat tulla nähdyksi, olivatpa ne kuinka rupisia tahansa. Ja jonain päivänä haluan ehkä kirjoittaa yhden sanan. No ei sentään, (kauhistuisitte, jos lukisitte erästä löytämääni loistavaa blogia, (Big Sur ja Surreal) jonka kirjoittaja julkaisee oikeasti joskus vain yhden sanan, hehheh sanokaa mitä sanotte, mutta mielestäni aivan mahtavaa luettavaa!) Pointti tässä kuitenkin on se, että alan julkaista blogissani milloin mitäkin, lähinnä ehkä sanataidetta, toki fiiliksiäni ja tuntemuksiani, mutta en enää saman kaavan mukaan. Jos jonain päivänä haluan julkaista yhden valokuvan, sitten julkaisen, enkä mieti sen enempää blogin "imagon" kärsimistä. Jonain päivänä tulee pelkkää tekstiä, toisena vain scheissea, mutta that's life. I've gotta do what I've gotta do.So, from now on, I'll write about everything, anytime I want to, and In any language I want to. Hei, täähän on vapauttavaa! Mutta siis, pitemmittä puheitta, jätän teidät kauhistelemaan luomisenvimmani (tummuneita) hedelmiä. Päätin kirjoittaa teille kirjoittamisesta.

KAIKISTA KIINNOSTAVINTA ON kirjoittaa. Se tunne, se tunne, kun viimein saat kiinni aiheesta, sormet lentävät näppäimistöllä ja pää on utuinen. Et ajattele, ainakaan rationaalisesti, et järjellä, alitajuntasi virtaa vapaasti ja ohjaa käsiä. Jossain vaiheessa on pakko ravistella hieman särkeviä ranteita, noin, nyt voi taas jatkaa. Kirjoittaminen on autuasta, siinä pääsee jonkinlaiseen toiseen olotilaan, tilaan, jossa ei olla, mutta kuitenkin ollaan, enemmän kuin normaalisti. Kirjoittaessa tulee tunne kuin voisit tehdä mitä vaan. Vain taivas on rajana. (Sama tunne minulle tuli lapsena, kun keinuin, ja jalat tavoittelivat sinistä taivasta. Jos hyppäisin, lentäisin maailman ääriin. Sitä en kuitenkaan uskaltanut tehdä.)

VAIKEINTA KIRJOITTAMISESSA ON sen aloittaminen. En ikinä tiedä, mitä pitäisi kirjoittaa, ja miten. Aloittaminen venyy ja venyy, kunnes toisinaan tulee vain pakottava tarve kirjoittaa jostakin, ihan mistä vaan. Katso sana sieltä ja toinen täältä, noin, siinä on aihe. Mitä näet edessäsi pöydällä? Tyhjä kahvimuki, kirjoja, lappuja ja kyniä. Onko jossain tekstiä? Googletan kahvikuppi. Etsin lauseen, joka ei ala samalla sanalla. ”Jos pidät hauskoista kahvikupeista..” Alkaa joku linkki. Tästä voisi periaatteessa alkaa kirjoittaa, pitää vaan poistaa kahvikuppi lauseen lopusta.

VAIKEAA ON MYÖS työstämisvaihe, kun omat negatiiviset ajatukset tuomitsevat jokaisen lennokkaan idean. Ei, pois, liian huono. Ei tämä käy. Eieieiei. Roskaa. Tässä! .. Tai ei sittenkään. Kyllästyttävää, tiedän. Siksi pitääkin harrastaa vapaata kirjoittamista. Vapaata kirjoittamista voi harrastaa juuri tuolla edellä mainitsemallani tavalla, jatkaa lausetta aivan päättömällä tavalla (tärkeintä on ajatusvirran muuttaminen sanalliseksi huolimatta siitä kuinka tyhmältä se ehkä kuulostaa) kunnes edessä on valmis? teksti.

TOINEN TAPA ON asettaa ajastin soimaan vaikkapa kymmenen minuutin kuluttua, ja alkaa kirjoittaa mitä  päähän tulee. Koko ajan vaan kirjoittaa. Suosittelen näiden kahden tavan yhdistämistä.

          Jotkut tykkäävät myös kirjoittaa aamusivuja, eli töhertää heti herättyään tietyn määrän tekstiä (esimerkiksi kolme sivua, vaikkakin henkilökohtaisesti illantorkkuna kauhistun tehtävän vaativuutta ja suosittelen mieluummin vaikkapa aikarajaa puhumattakaan koko toiminnon suorittamatta jättämisestä), jälleen ajatusvirtaa.

VOIT KOKEILLA MYÖS seuraavanlaista taktiikkaa: Valitse yksi sana, ihan mikä vaan. Vaikka se, mikä tulee ensimmäisenä mieleesi. Tai toisena. Kirjoita sitten (mahdollisimman kattavasti) mitä mieleesi tulee kyseisestä sanasta.

          Toinen edellisen kaltainen mielenkiintoinen harjoitus on kirjoittaa kaksi minuuttia siitä, millainen olet mielestäsi—(ja tähän kohtaan lisäät jonkin toiminnon, asenteen tai taidon). Esimerkki: Millainen olet mielestäsi kirjoittajana. Sitten selität ummet ja lammet (aikaa siis kaksi minuuttia) siitä, kuinka haluaisit osata ja tässä sitä yrität, vaan aika ei taida riittääkään, mutta silti pitäisi saada aikaan järkevä teksti moninaisine osineen.. Vaan ei, tämäkin on harjoitus! Nimenomaan luovan kirjoittamisen harjoitus.

Kirjoitelkaas, lapsukaiset.

Ps. Kirjoitin tänään aikaisemmin niin järkevän feikkiartikkelin maahanmuuttajista, etten taida julkaista sitä missään. Todellakaan.

Pps. Muokkasin myös fonttia. En itsekään tiedä vielä, mitä mieltä olen.