Se oli kevät

ELÄMÄ ON TARINOIDEN keräilyä. Samoin haluaa lukiokin kirjoittaa oma kirjansa. Tätä ajattelen aina, kun yhteiskunta heittää kuraa niskaan. Äksät vilisevät silmissä, verbien taivutukset ilmestyvät uniin ja pakko saada kymppi. Ainakin voin aina kirjoittaa kaikesta.

HALUAN VAIN KIRJOITTAA, ja sitä olen tehnytkin. Haluan kirjoittaa tietokoneen näytön, värikkäät vihot, paperit, puunlehdet ja paidanhelman täyteen. Kirjoittaa maasta ja taivaasta, elämästä, kuolemasta, onnesta, surusta. Ajatuksia. Haaveiluja.

JA KUN HALUAISIN kirjoittaa koko ajan. Kokeilla taitojani, soveltaa oppimaani, kirjoittaa lakkaamatta, istua koko päivä koneella - unohtaa syödä, kunnes päätä särkee ja eiliset ruuantähteet vedetään seisten.  Haluaisin repiä uusia ajatuksia sanoiksi, imeä hienoja lauseita, kirjoittaa novelli, kirjoittaa blogia, päiväkirjaa, kirjoituspäiväkirjaa, luovankirjoittamisen itsenäisen kurssin tehtäviä, 100 sanaa- kirjan tehtäviä, uutta, uutta, kuka lukisi, miten saan tuotua paperille kaiken sisälläni olevan- kohta halkean, lisää kaakaota!

OLEN FIILISTELYN MESTARI, zombi päivisin, yöt kirjoitan ja haaveilen. Toivoton romantikko, unelmia, unelmia. Jokainen asia on kokemus, innostun taatusti.

Kirjan sivut eivät ole visuaalisesti kauniita

eivät munkaan blogitekstini

silti joskus on pakko julkaista

huokauksia muistoista

ja juoda kuumaa kaakaota keskellä yötä

Viime kevät

ja auringon valkoiset säteet heittäytyvät laiskasti olkkarin lattialle

ulkona lumi on kirkasta

ja minä makaan sohvalla

Viimeinkin saan levätä.

Pehmeä poski sulla

ja kurittomaksi kasvanut vaalea tukka

käsi haluaisi ojentua

ja koskettaa niskaa

Keskittynyt ilme

ja virheetön kitarasoolo

ihan itkettää

eikä sun vakavat kasvot

paljastaneet usein hymyä

lähelle sai tulla vain harvat

jostain syystä olin yksi

Sun karheaa ääntä

ikävä

meripihkan värisiä silmiä

pitkiä sormia

syvää tuoksua

ja ujoa hymyä

ikävä

Miksi emme edes hyvästelleet?

Kevätjuhlat

mulla mekko ja kiharat

vain pitkä, vakava katse jäi

Ja sä lähdit

nyt tyhjät käytävät

kun sun hiljaisuutes ei enää täytä niitä

Onko se toinen koulu

muka parempi

Ja sä kuuntelit vaan Metallicaa

ja jotain, jonka nimeä en muista

mutta tykkäsit myös mun lemppareista

Ja sä olit yksinäinen kitaristi

vailla kotia

syvällä sisältä

Yritin kai tehdä susta ehjää

kesyttää tiikeriä

tarjota sulle jotain,

kodin

mutta sitä tyhjyyttä ei voi kukaan ihminen täyttää

Mä tykkäsin susta

vaikka sä kannatitkin Jokereita

ja suutuit mulle

ja olit hankala

mä tykkäsin silti

Ja sä tykkäsit musta

vaikka mä aina kiukuttelin

ja olin hankala

ja hämmensin sut

ymmärsin asiat tahallani väärin

ja vaikka Hifki voitti

sä tykkäsit silti

Se oli kevät

sä olit aurinko,

musta aurinko

ja mä valkoinen

ihan erilaiset

kurotettiin eri suuntiin

Nyt sä olet vaihtanut

bändipaidat

valkoiseen kauluspaitaan