Viimeinen ilta

KIRPEÄ ILMA NIPISTI nenääni ja aurinko lämmitti selkää. Hihoista pilkottavat sormet kohmeisina kysyin itseltäni. Eletäänkö nyt syyskuuta?
Se tarkoittaa sitten sitä, että on syksy.

Aika jättää kesä taakseen.

Nyt muistelen, ehkä viimeisen kerran, viime kesää ja sitä, mikä sai mut tuntemaan näin
sillon joskus. / Fifteenin-leirin tunnelmat, kaivoin ne päästäni uudestaan.

Viimeinen ilta. 

sanoit juostaanko kilpaa

illasta kostealla niityllä

kuraa roiskui valkoiselle hameelleni

joka oli kevyt ja melkein lensi

Soitit Coldplayn Scientistiä 

ja manasit, kun et osannut

introa pidemmälle

Kaikki yhteiset illat

merkitsevät katseet hämärässä

kun muut olivat lähteneet

pitkät halaukset

ja katsoit silmiini

kuulostaa kliseiseltä, mutta melkein hukuin

Ja sitten olit sä

kuuntelit mun juttuja

ja rakastit

autoit mua 

vaikka sua sattui

ehkä lujempaa kuin tiedän

Juoksit mun perään 

kun kukaan muu ei tullut

istuit mun vieressä

laiturilla

kokeiltiin kelluuko kengät

aurinko laski vastarannan juhlijoiden niskaan

onneksi kaukana

Ja se viimeinen ilta

käveltiin ympäri juhlakenttää

kierreltiin tolppia

ja tasapainoteltiin penkeillä

sun askel oli hidas ja mun lyhyt

en uskaltanut katsoa sua silmiin

kun puhuit vakavasti

etkä hymyillyt niinkuin ennen

Kyllä mä välitän, en vaan voi

sanoit

ja mä ehkä ymmärsin

Onko täällä ketään, joka koskaan voisi

halusin huutaa

maailmalle

Nytkin, aikaa myöhemmin

tähdet ehkä kuuntelee

niitä on niin paljon

kirkkaita

maailma pyörii

kun katsoo ylös tarpeeksi kauan

ne tähdet on kuin lamppuja

pieniä valoja, joita laitetaan kattoihin

Miksei tähtiä saa alas?

Ja sitten oli viimeinen ilta

kun oltiin juostu sen niityn poikki

ja kaikki oli selvää

ja mahdollisimman epäselvää

mä tulin sun luokse

ja sä käskit mut pois

säkin olit surullinen

en vaan tiedä syytä

Ja kohta sä etsit mut

ja mä kätkin mun kasvoni sun rintaa vasten

hautasin pään

ja itkin

niin, että koko ruumis tärisi

ja pelkäsin, että sotken sun paidan

Eikä mulla ollut aavistustakaan

että silläkin hetkellä

sua sattu kovempaa

Miks meillä on onnettomat rakkaudet, mietittiin 

hiljaa istuttiin terassilla

ja katseltiin kuuta

Me ollaan päämäärättömiä sieluja

halutaan kaikki

muttei koskaan saada mitään

Ehkä ollaan liian taiteilijoita, hymyilin

omissa pikku haavemaailmoissamme

tunteet heittelee laidasta laitaan

Ja sitten oli se viimeinen ilta

kun mä istuin kippurassa lattialla

pianon vieressä

joka soi niin kauniisti

ja pidättelin kyyneleitä

kunnes en enää voinut

Ja sitten oli viimeinen ilta

ja sä saatoit mut perille

sanoit koita nukkua

enkä mä voinut

ennen kuin olin kirjoittanut

kaiken

tuskan paperille

tai ainakin osan

käsi vapisten tekstasin sinulle

älä muistele mua pahalla

älä ollenkaan

ja kyyneleet huuhtoivat kirjaimet pois

Aamulla en voinut katsoa sua

olisin muuten itkenyt

ja loppujuhlassa

komeampana kuin koskaan

seisoskelit rennosti

sydän vääntyi väkisinkin

käänsin katseeni pois

Ja kahvin ja ylimakean jälkiruoan jälkeen

halusit halata

odotit vuoroas 

itkuisten ihmisten takana

ja katsoit mua silmiin

niin pitkään

ja halasit

toisen ikuisuuden

Nämä eivät olleet hyvästit

Haluan vain unohtaa.

Ja sitten olit sä

joka halasit

kymmenen kertaa

pidä itsestäs huolta

ja soitit rakastan sua.